Laura Millasnoore

Väitöskirjatutkija Suvi Vepsä tekee tutkimusta taidehistorian oppiaineessa. Vepsä paneutuu tutkimuksessaan siihen, millaisia uusia toiminnan ja ajattelun tapoja monilajisessa taiteessa tällä hetkellä kehitetään vastauksena nykyajan ekologisiin ja poliittisiin haasteisiin, kuten ilmastokriisiin.

Monilajinen taide Vepsää alkoi kiinnostaa jo gradua tehdessä. Termillä viitataan taiteeseen, jossa erilaiset ei-inhimilliset toimijuudet osallistuvat teoksen tuottamiseen sen sijaan, että ne olisivat vain teoksen aihe tai materiaali.

Vepsä lähestyy aihettaan hoivan, yhteistyön ja yhteisöllisyyden käsitteiden kautta. Ne myös ohjaavat Vepsän tapaa tehdä tutkimusta.

–Teen tutkimuksessani yhteistyötä taiteilijoiden kanssa, sillä olen kiinnostunut itse teosprosessista, Vepsä kertoo.

Kiinnostus yhteistyöhön ja sen nostamiseen tutkimuksen ytimeen sai alkunsa kesällä 2021 Mäntän kuvataideviikoilla, joilla Vepsä oli harjoittelussa. Harjoittelun aikana hän avusti taiteilija Egle Oddon Performative Habitats -nimisen puutarhateoksen valmistelussa.

–Olin mukana tekemässä töitä kädet mullassa ja kiinnostuin, mitä tällaisesta yhteistyöstä voi syntyä.

Tutkijan ura ei kuitenkaan ole ollut Vepsälle itsestäänselvyys. Vepsä on valmistunut ylioppilaaksi Tampereen kuvataidelukiosta. Vaikka hän alun perin hakeutui kuvataidelukioon taiteen tekemisen vuoksi, lukion aikana kiinnostus muutti muotoaan.

–Kuvataidediplomia tehdessä huomasin, ettei taiteen tekeminen ollutkaan mun juttu, kirjoittaminen kiinnosti enemmän. Diplomiteos oli todella yksinkertainen, mutta kirjallisesta osuudesta tuli kattava ja pitkä.

Lukiodiplomia tehdessään Vepsä tutustui taidehistoriaan. Hän etsi teoksia hakusanoilla ”taide” ja ”feminismi” ja löysi Katve-Kaisa Kontturin Feminismien ristiaallokossa -teoksen. Samalla selvisi, että Kontturi oli toiminut taidehistorian opettajana Turun yliopistossa.

–Ei se ollut ratkaiseva tekijä, mutta loi kuvaa siitä, minkälaista tutkimusta taidehistoriassa tehdään.

Yliopisto oli Vepsälle kuitenkin vieras maailma. Kukaan hänen lähisuvustaan ei ollut opiskellut yliopistossa. Vanhempiensa tukemana Vepsä päätti kuitenkin hakea.

–Kun ei ole kotoa saanut sellaista kulttuurillista tai tiedollista pääomaa kuin moni muu, tuntui aluksi siltä, etten aloita muiden kanssa samalta viivalta, Vepsä sanoo.

Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.

–Yliopistossa huomasin, että kyllä täällä on ihan kaikenlaisia ihmisiä – perhetausta ei tee kenestäkään parempaa tai fiksumpaa.

Opintojen alussa Vepsä ei vielä haaveillut väitöskirjan tekemisestä, mutta syventävien opintojen aikana tutkijan ura alkoi kiinnostaa. Hän kertoo saaneensa opetushenkilökunnalta tukea ja kannustusta jatko-opintosuunnitelmiinsa. Syksyllä Vepsälle myönnettiin Koneen säätiön nelivuotinen apuraha väitöskirjan tekemistä varten.

Vepsän mukaan yliopistosta saa eniten irti, kun keskittyy siihen mikä kiinnostaa eikä vain opettele saamaan hyviä arvosanoja.

Mutta mistä sitten tietää, mikä kiinnostaa? Yliopistojen opintotarjonta voi tuntua hengästyttävältä. Opiskelupaikkaa valitessa on myös hyvä ottaa huomioon, että samaa oppiainetta saatetaan opettaa eri painotuksin eri oppilaitoksissa.

Selvennystä opintotarjontaan saa kuitenkin yliopistojen nettisivuilta. Niiden kautta löytyvillä oppiaineiden omilla alasivuilla esitellään oppiaineessa tehtävää tutkimusta. Netissä avoimesti saatavilla olevat opinto-oppaat kurssikuvauksineen piirtävät niin ikään konkreettista kuvaa opintojen sisällöstä.

–Lisäksi henkilökunnan jäseniä googlaamalla voi saada ideaa kyseisessä yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta sekä tarjottavan opetuksen painotuksista, Vepsä lisää.