Muutokset Euroopan turvallisuusympäristössä muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeä rooli kansallisella maanpuolustuksella on.
Presidentti Risto Ryti kirjoitti syksyllä 1946 kärsiessään tuomiota, jonka Suomen pelastamisesta seuranneet toimet hänelle aiheuttivat. ”Isänmaan palveluksessa ei paikka ole ratkaiseva, vaan tahto. Se voi yhtä hyvin käydä päinsä vankilassa kuin presidentinlinnassa!”
Heille, joilta Suomen historia on päässyt unohtumaan kerrottakoon mistä Ryti Neuvostoliiton painostuksessa tuomittiin. Ryti varmisti Saksan ruoka -ja aseavun jatkumisen henkilökohtaisella sopimuksella siitä, että Suomi ei irtaudu sodasta Neuvostoliittoa vastaan.
Tämä apu oli Suomen sodankäyntikyvyn kannalta kriittistä. Sopimus tehtiin Rytin nimissä, jotta Suomi valtiona voisi irtaantua sopimuksesta ja sodasta tarpeen tullen. Vuonna 1944 tällainen tilanne tuli vastaan.
Ryti erosi ja presidentiksi noussut Mannerheim sai solmittua aselevon. Sopimus, joka piti Suomen pinnalla vei sen tehneen presidentin kiven sisään, kun hänet tuomittiin Neuvostoliiton painostuksesta kuritushuoneeseen.
Ukrainan sodan myötä presidentin viesti tahdosta on noussut jälleen ajankohtaiseksi. Onneksi Suomessa tätä tahtoa on. Suomalaisten maanpuolustustahto on historiallisen korkea ja kansa on osoittanut myös vahvan tukensa Natolle.
Kuitenkin myös vastakkaisia mielipiteitä nousee entistä äänekkäämmin esiin. Esimerkkinä tästä voi mainita siviilipalveluksen poisrajaavana totaalikieltäytymisenä. Presidentti Ryti palveli siis isänmaata sellissään. Valitettavasti palvelemisen lisäksi isänmaata voi myös pettää vankilassa, mikäli kieltäytyy suorittamasta perustuslaissa määriteltyä jokaista kansalaista koskevaa velvoitetta osallistua isänmaan puolustukseen.
Suljetun kivitalon sijaan rangaistus tosin suoritetaan usein panta nilkassa valvontarangaistuksena. Puolustustahto on silti jo menetetty.
Ajatus aseettomasta maailmasta on kaunis. Kuitenkin jälleen kerran tapahtumat maailmalla, tällä kertaa koti-Euroopassamme ovat osoittaneet ajatuksen olevan irrallaan todellisuudesta. Ehkä maailma ei ole valmis tälle ajatukselle. Toistaiseksi jokaisessa maassa on armeija, joko oma tai vieras.
Valtteri Vuori
kauppatieteen opiskelija
Turku