Kira Kokko

Jokainen on varmasti törmännyt tilanteeseen, jossa aika ei vain tunnu riittävän kaikkeen. Kalenteri täyttyy menoista ja kurssien lopun lähestyessä takarajat kolkuttavat oven takana. Vuorokauden tunnit tuntuvat loppuvan kesken, ja pahimmassa tapauksessa tehtäviä jää tekemättä. Tilanne on stressaava ja aiheuttaa herkästi syyllisyyden tunnetta sekä uupumusta.

Opiskelijan tavanomainen tavoite on suorittaa 60 opintopistettä vuodessa. Yhden opintopisteen työmääräksi on laskettu noin 27 tuntia, mikä siis tarkoittaa esimerkiksi viiden opintopisteen kurssilla 135 tuntia. Monelle aloittavalle opiskelijalle opintopisteisiin suunniteltu tuntimäärä voi tulla yllätyksenä, sillä suoritustavoitteisiin pääseminen vaatii paljon itsenäistä opiskelua luentojen sekä ohjatun opetuksen lisäksi. Kun rupeaa laskemaan viikottaista työtaakkaa, tulee siitä nopeasti raskas, jos opintoihin pitää yhdistää vielä uusiin ihmisiin tutustuminen, harrastukset sekä riittävä lepo.

Ensimmäinen opiskeluvuosi on monelle hankalaa aikaa, koska uusi elämäntapa ja uudet rutiinit verottavat voimavaroja yllättävän paljon. Moni joutuu yliopistoon tullessaan opettelemaan uusia opiskelutekniikoita, luomaan uudet rutiinit, tutustumaan uuteen kaupunkiin sekä luomaan uusia sosiaalisia suhteita. Uusi opiskelija saattaa ensimmäistä kertaa kohdata suuriakin ongelmia ajankäytönhallinnan suhteen, ja kalenterin käyttö tulee vääjäämättä tutuksi.

Laadukas ajankäytönhallinta antaa aikaa keskittyä itselle mielekkäisiin ja tärkeisiin asioihin. Se ei tarkoita sitä, että pyrkisi koko ajan saamaan enemmän aikaan mahdollisimman tehokkaasti. Laadukkaaseen ajankäytönhallintaan liittyy myös se, että osaa aikatauluttaa oman levon ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Opintopsykologi Sanna Keskitalo on yksi Turun yliopiston opintopsykologeista. Opintopsykologit ovat perehtyneitä oppimisen psykologiaan, kuten opiskelutaitoihin ja motivaatioon. Keskitalon mukaan aloittamisen vaikeudet eli opiskelutehtävien lykkääminen ovat yleisimpiä ongelmia opiskelijoiden keskuudessa.

“On inhimillistä ja normaalia, että prokrastinoimme eli vitkuttelemme. Perusidea prokrastinaation taklaamisessa on tehdä aloittamisen kynnys mahdollisimman matalaksi, esimerkiksi pilkkomalla isompia tavoitteita selkeästi pienemmiksi. Koska prokrastinoimme eri syistä, voisi myös miettiä mikä se oma syy vitkuttelulle on. Löytämällä syyn, voi löytää myös keinon taklata omaa vitkutteluaan.”

Kauppatieteiden kandi sekä omaa yritystään opiskeluiden ohella pyörittävä Kiira Vuorinen samaistuu prokrastinoinnin tuottamiin haasteisiin. “Välillä on vaikea saada tiettyjä asioita aloitettua ajoissa. Toisaalta senkin voi kääntää omaksi vahvuudeksi. Esimerkiksi itse toimin tosi hyvin paineen alla. Sanotaan, että pakko on paras motivaatio”

Moni opiskelija kertoo, että parhaana motivaationa toimii takarajat ja pakko. Kun on pakko tehdä, saa aikaiseksi. Pidemmän päälle asioiden viimeiseen iltaan jättäminen ei ole kuitenkaan kannattavaa, koska se rupeaa rasittamaan ja stressaamaan.

Opiskelijan elämä rakentuu lähtökohtaisesti takarajojen ja tenttien varaan. Periodin lopun lähestyessä työmäärä luonnollisesti lisääntyy, mikä tuo omat haasteensa ajankäytönhallintaan. Voi olla vaikeaa motivoitua monta kuukautta ennen tenttiä, mutta opiskeluja kannattaa pyrkiä jakamaan tasaisesti koko periodin ajalle.

“Yksi kokeilemisen arvoinen asia voisi olla se, että opiskelisi itsenäisesti vaikkapa noin puoli tuntia päivässä tai jokin muu määrä ohjatun opiskelun lisäksi. Kyllä se puolen tunninkin itsenäinen opiskelu on pois sieltä deadlinejen alta.” Keskitalo kertoo.

Toinen tärkeä asia, jonka opintopsykologi Keskitalo nostaa esiin on priorisointi. “Priorisoinnissa voi käyttää erilaisia kriteerejä ja opiskelutehtävän merkitys voi olla yksi sellainen eli kuinka tärkeänä ja merkityksellisenä pitää tehtävää. Sitten voi miettiä tehtävän vaikeutta tai helppoutta eli laitanko enemmän aikaa työlääseen tehtävään kuin helppoon vai toisin päin. Sitten voi miettiä deadlineja: kannattaako nyt keskittyä siihen tehtävään, jossa on ensimmäisenä deadline vai tuleeko myöhemmin deadlinesuma ja voi olla syytä keskittyäkin johonkin niistä.”

Vuorinen suosittelee uusia opiskelijoita erityisesti miettimään, mihin haluaa omaa aikaa ja voimavaroja käyttää. Varsinkin opiskelujen alussa moni opiskelija kertoo kokevansa sosialisoitumisen erittäin tärkeäksi. Vuorinen toteaakin, että ensimmäisenä syksynä hänkään ei saanut kaikkia tarvittavia opintopisteitä kasaan: “ensimmäisenä syksynä en saanut hirveästi opintoja tehtyä. Ekalta syksyltä jäi kasaan vain 17 opintopistettä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin olisi pitänyt. Kuitenkin sain kandin opinnot kasaan kahdessa vuodessa.”

Yhdelle opinnot ja niissä menestyminen on kaikkein tärkeintä, toinen haluaa keskittyä täysillä opiskelijaelämään ja tutustua uusiin ihmisiin. Kolmannen kalenteri täyttyy työtehtävistä ja neljännen aika kuluu perheestä huolehtimiseen. Moni haluaisi loistaa elämän kaikilla osa-alueilla, mutta se ei useinkaan ole realistista.

Vuoriselle priorisointi on tullut tutuksi, sillä hän on koko opintojensa ajan tehnyt myös töitä: “Kaikki lähtee omista arvoista. Pitää vain pysähtyä miettimään, mikä on itselle tärkeintä. Pitää miettiä, että vastaako oma ajankäyttö omia pidemmän aikavälin tavoitteita.”

Omat prioriteetit voivat opiskeluiden edetessä myös muuttua, mikä sekin on sallittua.  Ensimmäisenä vuonna tapahtumissa käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen saattavat olla usealle prioriteettilistan kärjessä, kun taas myöhemmässä vaiheessa voivat esimerkiksi työt astua mukaan kuvioon. Omia prioriteetteja sekä arvoja kannattaakin säännöllisin väliajoin tarkastella.

Priorisoinnin tärkeys nousee erityisesti esiin silloin, kun aikaa kaikelle ei tunnu löytyvän. Liikaa ei kannata omalle kohdalle haalia, ja yksi ajankäytönhallinnan tärkeimmistä keinoista onkin opetella sanomaan ei. Kaikkeen ei vain voi riittää aika, joten on tärkeää osata priorisoida tärkeät asiat, ja delegoida tai jättää tekemättä ei niin tärkeät hommat.

Monet asiat kuitenkin kuulostavat tärkeiltä, mikä johtaa siihen, että monet sortuvat niin kutsuttuun aikaoptimismiin. Aikaoptimistit luulevat ja uskovat ehtivänsä tekemään enemmän kuin mitä he oikeasti pystyvät. Oman ajan yliarvioiminen johtaa herkästi stressiin.

Aikaoptimisti tottuu helposti tulipalojen sammutteluun, eikä aikaa jää välttämättä lepoon. Voi tuntua tehokkaalta, kun koko ajan saa uuden tehtävän valmiiksi, mutta myös lepäämiselle tulee löytyä omasta kalenterista aikaa.

Aikaoptimistit vievät myös muiden ympärillä olevien aikaa, koska he luulevat saavansa aikaan enemmän kuin mikä oikeasti on mahdollista. Myöhästely niin tapaamisista kuin takarajoistakin on aikaoptimisteille yleistä.

Aikatauluissa pysyminen helpottuu, kun oppii ymmärtämään aikaa realistisesti. Kun osaa arvioida oikein tehtäviin kuluvan ajan, on helpompi merkitä ne kalenteriin. Keskitalo muistuttaa, että aikatauluissa pysyminen on helpompaa, kun suunnitelmat ovat realistisia ja joustavia.

“Aikatauluissa pysyminen on varmasti vaikeaa meille jokaiselle aina välillä. Suunnitelmien kannattaa olla realistisia ja tarkkoja, mutta myös riittävän väljiä ja joustavia, jotta tehdyissä aikatauluissa olisi mahdollista pysyä. Arjessa tulee erilaisia ennustamattomia tapahtumia, jolloin on hyvä, että siellä kalenterissa on tilaa. Suunnitelmiin tulee aina muutoksia ja se ei tarkoita, että ne olisivat menneet pieleen, niitä voi aina muokata sopivimmiksi.”

Vuorinen pyörittää omaa yritystään opiskelujen ohessa sekä suoritti kandin kahteen vuoteen, mikä kuulostaa ulkopuolisen korvaan herkästi nopealta ja työläältä. Hän ei itse kokenut tahtia raskaana, mutta ei kuitenkaan suosittele automaattisesti näin nopeaa suorittamista jokaiselle, vaan kannustaa löytämään ne omat mielenkiinnon kohteet sekä tavoitteet ja tavoitella niitä.

 “Loppupeleissä tuntuu ettei oo tarvinnut mitenkään tinkiä vaikka vapaa-ajasta sen takia että on tehnyt opintoja nopeampaan tahtiin. Omalla kohdalla tuntuu että yrityksen perustaminen sekä liiketoiminnan pyörittäminen ei oo tavallaan hidastanut vaan päinvastoin nopeuttanut, koska saanut sieltä ammennettua paljon omiin opintoihin.”

Vuorinen löysi oman kutsumuksensa nuorena ja haluaa takoa kun rauta on kuumaa. Hän suosittelee kaikkia tarttumaan vastaan tuleviin mahdollisuuksiin ja miettimään, mitä omalta elämältään pidemmällä tähtäimellä haluaa. On helpompi motivoitua silloin kun pääsee tekemään itselle mielekkäitä asioita.

Tehokas ajankäyttö vaatii monesti ympärilleen rutiineja. On helpompaa saada tehtäviä tehdyksi, kun ne hoituvat rutiininomaisesti. Esimerkiksi itsenäisen opiskelun aloittaminen helpottuu, kun sen ympärille on saanut rakennettua toimivat rutiinit.

Uuden opiskelijan voi olla kuitenkin hankalaa rakentaa toimivia rutiineja, kun uusia asioita on niin paljon. Vanhat rutiinit eivät enää toimi uudessa elämänvaiheessa ja uusia muuttujia tulee koko ajan lisää.

“Voi olla vaikea muodostaa uutta rutiinia ennen kuin on ehtinyt elää jonkin aikaa uutta elämäntilannetta. Kannustaisinkin jokaista jatkamaan niin hyvin kuin mahdollista niitä toimivia rutiineja, joita elämässä on ollut jo aiemmin. Esimerkiksi, jos on ollut henkireikänä vaikka jokin liikuntamuoto, niin lähtisi selvittämään, onko sitä mahdollista harrastaa täällä tai onko tilalle jotain uutta liikkumisen muotoa,” opintopsykologi Keskitalo suosittelee.

Kiira Vuorisen ensisijainen vinkki kaikille uusille opiskelijoille on omien prioriteettien miettiminen: “Tärkein vinkki uusille opiskelijoille on miettiä omat prioriteetit kuntoon. Suosittelen myös alusta asti ottamaan asenteen, että täällä ollaan myös opiskelemassa. Hauskanpidon ohella pitää yrittää saada hommia kasaan, koska on kivempaa edetä opiskelutovereiden kanssa samaa tahtia.”

Ajankäytönhallinta on ennen kaikkea taito, jota kannattaa lähteä harjoittelemaan heti opintojen alusta lähtien.  Laadukas ajankäytönhallinta auttaa jaksamaan sekä vähentää opiskeluista syntyvää stressiä. Vuorokauteen ei voi lisätä tunteja, mutta hyvällä ajankäytöllä on mahdollista saada jo olemassa olevat tunnit riittämään.