Viime syksynä pääsin lähtemään Erasmus-vaihtoon Ruotsiin pahimman koronakurjimuksen helpotuttua. Olisihan sitä vaihtoon päässyt jo aiemminkin, mutta silloin tein kuten moni muu: paukutin noppia kiristyneellä tahdilla etänä. Usealle olen jakanut myönteisiä kokemuksiani vaihto-opiskelusta ja saanutkin muutaman innostettua lähtemään itse vaihtoon.
Nopea googlaus kuitenkin kertoo, että vaihto-opintojen suosio on suorastaan romahtanut koronapandemian myötä. Ylen uutisen 22.8. mukaan vaihtoon lähtijöitä oli lukuvuonna 2021 alle 3 000 korkeakouluopiskelijaa, kun se oli huippuvuonna 2016 lähes 10 500 opiskelijaa. Turun yliopistosta tiedettiin kuitenkin kertoa, että tänä vuonna palattaisiin vaihdon suosiossa eKr-aikaan (ennen Koronaa).
Haluaisin antaa oman näkökulmani keskusteluun vaihto-opiskelujen kannattavuudessa yksilötasolta: vaihdossa on mahdollisuus paitsi tutustua uuteen kulttuuriin, kieleen, ihmisiin sekä opintomenetelmiin, niin myös uuteen itseensä. Oikeastaan on jopa välttämätöntä luoda itsensä uudelleen ja jättää arkiminä kotimaahan odottamaan vaihdosta paluuta.
Arkiminän seuraksi kotimaahan voi samalla jättää myös urasuunnitelmat, ja olla hetken irrallaan ennen Vastuulliseen Aikuisuuteen siirtymistä. Voipa vaihdosta nimittäin löytää myös uusia mielenkiinnon kohteita, olivatpa ne sitten ihmisiä, työmahdollisuuksia tai harrastuksia.
Arkisemmasta katsantokannasta nähtynä on myös tärkeää huomata erot opinnoissa ja opiskelukulttuureissa, ja näin hyödyntää molempien parhaat puolet. Yhteiskunnallistakin merkitystä sillä on pitkässä juoksussa: myös maailman onnellisimman kansan on opittava uusia temppuja pysyäkseen onnellisena.
Vaihtokokemus on myös henkilökohtaista riskienhallintaa, vaikken tätä tullutkaan itse ajatelleeksi vaihtoon lähtiessä. Euroopassa käytävä sota, talouden ja energiamarkkinoiden jyrkät heilahtelut sekä pitkään jatkuneet valtion velkaantuminen sekä huoltosuhteen heikkeneminen saattavat tuoda Suomen muotoisen pilven alle suuriakin huolia. Jos oman alan työllisyystilanne heikkenee yllättäen, on ulkomaille työn perässä muuttaminen huomattavan paljon helpompaa, jos alla on jo kokemusta ulkomailla opiskelusta tai työnteosta.
Yleisellä tasolla en kannata maastamuuttoa ja ongelmien pakenemista ulkomaille – mitä siitä tulisi, jos kriisitilanteessa kaikki korkeakoulutetut jättäisivät Suomen – mutta henkilökohtaisella tasolla siitä voi olla paljonkin hyötyä. On tietysti muistettava, että arki ja omat ongelmat löytyvät maasta kuin maasta.
Erasmus-vaihdon lisäksi pääsin viime kesänä osallistumaan Fulbright Suomi -säätiön ja Yhdysvaltain ulkoministeriön mahdollistamaan muutaman viikon mittaiseen Study of the U.S. Institutes -ohjelmaan (SUSI) Yhdysvalloissa, johon osallistujat tulivat eri Euroopan maista. Siellä sain raadollisen realistisen näkemyksen henkilökohtaisesta riskienhallinnasta keskustellessani ukrainalaisen vaihtarikaverini kanssa, joka kertoi omista tuntemuksistaan siitä, millaista on palata sodan jaloissa kotimaahansa. Tuona päivänä oli tapahtunut Suomessakin laajalti uutisoitu raketti-isku kauppakeskukseen.
Voi olla, että hänelle ulkomaiset kontaktit sekä Euroopasta että Yhdysvalloista ovat ja tulevat olemaan elintärkeitä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän parhaillaan opiskelee ulkomailla, mutta oli siitä varma, että kun aika on, hän on kantamassa kortensa kekoon Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Kulttuurierojakin vaihdossa oppii ymmärtämään ja sietämään, vaikka se olisikin joissakin tilanteissa hyvin hankalaa. SUSI-ohjelmassa meille pidettiin luentoa kansainvälisistä kansalaisjärjestöistä, joka kuitenkin muuttui nopeasti oppitunniksi Ukrainan lähihistoriasta sekä meneillään olevasta sodasta. Tunnelma kiristyi luokassa: ryhmässämme oli niin ukrainalainen kuin venäläinen opiskelija, joiden näkemykset sodasta poikkesivat toisistaan kuin Ylen ja TASS:n uutiset.
Maassa vapaiden, kodissa rohkeiden meitä kuitenkin kannustettiin keskusteluun, vaikka huomautettiinkin, että on syytä kunnioittaa toisten näkemyksiä. Minä sain kuulla molempien näkemykset samasta asiasta luennon jälkeen, enkä ollut välillä uskoa korviani. Kuitenkin jotain tapahtui näiden kahden opiskelijan välillä tuona päivänä, tai viimeistään seuraavana, ja he alkoivat seuraavasta aamusta alkaen toivottaa toisilleen hyvät huomenet.
Kokemusrikkaita vaihto-opintoja kaikille sinne hakeville.
Sami Aho
oikeustieteen notaari
Turku
