Tiede
22.03.2017

Suomalainen tiederahoitus suosii tiettyjä aloja toisten kustannuksella

Teksti:
Ilkka Hemmilä
Kuvat:
Nella Keski-Oja & Pixabay
  • Apulaisprofessori Kirsi Salosen mukaan oppiaineet ovat alkaneet kiinnittää rekrytoinneissa huomiota siihen, minkä Jufo-luokan julkaisuissa työnhakijat ovat julkaisseet.

Valtion kiistelty rahanjakomalli asettaa julkaisukanavat tärkeysjärjestykseen. Kansainvälistymisen jalkoihin jää helposti suomenkielinen, suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävä tutkimus.

"Ei tässä ole laskuvirheestä kysymys, vaan luokitus suosii tiettyjä tieteenaloja.”

Turun yliopiston kasvatustieteen professori Risto Rinne vaikuttaa lievästi sanottuna harmistuneelta. Vuosikymmenten akateemisen uran luoneen Rinteen takaraivossa jyskyttää kysymys: mistä rahaa omaan tutkimukseen, kun opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahanjakomalli suosii muita oppiaineita? 

Huoli on tuttu myös monille muiden alojen kollegoille. Sen taustalla on luokittelujärjestelmä, joka arvioi yliopistojen tuottamaa tutkimusta. Järjestelmän nimi on Julkaisufoorumi, tuttavien kesken Jufo. Sen perusteella OKM myöntää 13 prosenttia yliopistojen lähes 1,8 miljardin euron perusrahoituksesta. Jufo on suurin yksittäinen peruste rahoitusta jakaessa.

Jufo on suomalaisten tieteentekijöiden laatima luokittelu, joka arvioi tieteellisten julkaisukanavien tasoa. Kanavia ovat esimerkiksi lehdet ja kustantamot. Nämä Jufo jakaa paremmuusjärjestyksessä neljään kastiin: Selkeästi eniten kanavia on luokassa numero yksi (”perustaso”), kymmenesosa luokassa numero kaksi (”johtava taso”) ja vähiten luokassa kolme (”korkein taso”). Muut kuin tieteelliset kanavat merkitään luokkaan 0.

Mitä korkeammalle tasolle tutkimuksen julkaisukanava luokitellaan, sitä enemmän euroja se tuottaa yliopistolle. Kertoimet ovat hurjat. Jos esimerkiksi alan perustason tutkimus tuottaa yliopistolle 100 euroa, saman alan korkeimman tason tutkimus tuo yliopistolle 400 euroa ja luokan 0 tutkimus puolestaan 10 euroa. Parhaan ja huonoimman luokittelun ero on siis 40-kertainen.

Kuulostaa mutkattomalta. Näin ei kuitenkaan ole.

Kärsiikö kotimainen näkyvyys?

Risto Rinne toimii paitsi professorina ja laitoksensa johtajana myös Julkaisufoorumia johtavan ohjausryhmän jäsenenä. Hän on yksi monista ihmistieteilijöistä, joiden mukaan järjestelmä ei huomioi alakohtaisia eroja tieteen tekemisessä ja julkaisemisessa.

”Moni erittäin laadukas työ ja erittäin suuret voimavarat valuvat nollatasolle. Tämä on Jufon huonompia puolia”, Rinne lataa.

Miksi näin käy? Ensinnäkin korkeimmissa tasoluokissa painotetaan kansainvälisyyttä kotimaisuuden kustannuksella. Parhaalle tasolle on hyväksytty tasan yksi suomalainen julkaisu, perus- ja johtavalle tasolle vain harvoja.

Arvovalinta iskee etenkin kasvatus-, yhteiskunta- ja humanistisiin tieteisiin, jotka tekevät paljon tutkimusta suomeksi, suomalaiselle yleisölle ja suomalaista yhteiskuntaa varten. Rinteen mukaan rahanjakomalli on jo muuttanut rajustikin monien tieteenalojen julkaisuperiaatteita.

”Nolla- ja ykköstason julkaisuja jätetään joissain tapauksissa tekemättä, vaikka ne voisivat olla yhteiskunnallisen toiminnan kannalta tärkeitä.”

Alimpiin luokkiin joutuminen ei siis tarkoita sitä, että tutkimus on heikkolaatuista. Jufo ei ota kantaa yksittäisen tutkimuksen laatuun vaan julkaisukanavan arvostukseen ja tunnettuuteen. Kanava saa sitä paremman luokituksen, mitä todennäköisemmin muut tutkijat viittaavat siihen.

Alemmille tasoille uhkaavat puolestaan jäädä julkaisut, joihin viitataan muita harvemmin. Näitä ovat esimerkiksi suomen kaltaisella pienellä kielialueella julkaistavat tutkimukset.

Kritiikki ei ole uutta

Vuonna 2010 perustetun Jufon kritisointi ei ole varsinaisesti uutta, vaan järjestelmää on yritetty säätää mahdollisimman tasapuoliseksi alusta asti. Peräti 23 tieteenalapaneelia arvioi ja päivittää alansa julkaisukanavia Jufoa varten.

Työtä on riittänyt, kertoo intendentti Janne Pölönen Jufoa ylläpitävästä Tieteellisten seurain valtuuskunnasta:

”Tason kaksi ja kolme julkaisujen osuus oli aluksi huomattavan korkea luonnontieteissä sekä lääke- ja terveystieteissä. Luokitusta on kuitenkin kiristetty erityisesti kovissa tieteissä.”

Viimevuotisissa tarkistuksissa kotimaisten julkaisujen osuutta erityisesti kakkostasolla lisättiin aloilla, joilla suomeksi tehtävä tutkimus on tärkeää. Lisäksi on pyritty siihen, että alakohtaisesti joka tasolta löytyy saman verran julkaisuja.

Tavoite on helpommin asetettu kuin saavutettu. Alun perin lehdet jaoteltiin tasoluokkiin nimikkeiden määrän mukaan, mutta julkaisutoiminnan keskittyminen suosi lääke- ja luonnontieteitä. Myöhemmin jaottelua muutettiin niin, että se vastaa lehtien määrän sijaan julkaistun tutkimuksen määrää. Viilauksista huolimatta täyttä tasapainoa kaikkien alojen välillä voi olla hankala saavuttaa.

”Vaikka luokitusta on tasapainotettu, korkeimpien tasoluokkien tutkimusmäärä vaihtelee esimerkiksi julkaisukäytäntöjen ja tutkimusmenetelmien erojen takia”, Pölönen myöntää.

Työtapojen vertailu ontuu

Mitä erot julkaisemisessa ja tutkimusmentelmissä tarkoittavat käytännössä? Kysytään vaihteeksi yleisen historian apulaisprofessorilta Kirsi Saloselta.

”Tutkimuksen teon arjessa on hirvittävän iso ero. Esimerkiksi humanistit kirjoittavat usein pitkiä monografioita. Lääke- ja luonnontieteissä tehdään puolestaan paljon artikkeleita, jotka kirjoitetaan työryhmittäin – ja jos työryhmän jäsenet ovat eri yliopistoista, jokainen heistä saa rahoitusta laskiessa Jufo-pisteen”, Salonen kuvailee.

Kärjistäen: Ihmistieteilijä tekee monisatasivuisen tutkimustekstinsä yksin, luonnontieteilijä parinkymmenen sivun artikkelin ryhmässä. Jufo ei ota keskenään erilaisia työmuotoja huomioon, vaan palkitsee tutkijat työmäärästä riippumatta samalla pistesaldolla.

Käytännössä Jufo ajaa ihmistieteilijöitä muuttamaan työskentelytapojaan julkaisujärjestelmää miellyttääkseen. Salonen arvelee, että ero tieteenalojen välillä on kirittävissä, mutta se vaatii eräiltä aloilta laajatapaisen toimintatapojen muutoksen – ja toisilta aloilta ei mitään.

Kaikesta huolimatta Salonen ei suhtaudu Jufon olemassaoloon kielteisesti. Apulaisprofessori kuitenkin huomauttaa, että julkaisukanavan valitseminen Jufo-pisteet mielessä ei välttämättä johda aikaisempaa laadukkaampaan tieteeseen.

”On vaikea nähdä, miten Jufo-järjestelmä parantaa tieteen tasoa. On kauhean keinotekoista ohjata julkaisemaan muualla ja olettaa, että tutkimus on silloin parempaa. Tutkimuksen tekeminen ehkä vain hidastuu, kun pitää odottaa julkaisemista huippujournaaleissa, joissa on valtava julkaisupaine.”

Tutkijoiden uusi arki

Kaikesta huolimatta Jufoon liittyy Risto Rinteen ja Kirsi Salosen mukaan myös myönteisiä asioita. Kun tutkimusta pyritään julkaisemaan korkeimmilla Jufo-tasoilla, tutkimuksiin viitataan aikaisempaa enemmän, mikä puolestaan edistää suomalaisen tutkimuksen kansainvälistymistä.

Janne Pölösen tavoin Rinne ja Salonen korostavat, että järjestelmää kehitetään jatkuvasti ja tieteenalojen erilaisuuksia otetaan huomioon. Tieteenalojen erilaisista työskentelytavoista huolimatta Jufo on tasapainoisempi kuin ennen. Rinne aprikoi silti, voidaanko täysin tasapainoista luokitusta luoda.

”Järjestelmän ylläpito on inhimillistä työtä. Ei luokituksille ole olemassa mitään eksaktia määritteitä”, Rinne tiivistää.

Pienetkin muutokset herättävät kuitenkin huomiota yliopistoväessä, jota viilaukset koskevat. Oman alansa turvaamiseksi tieteentekijät joutuvat yhä useammin kiinnittämään huomiota siihen, miten heidän on kannattavaa toimia. Heidän arjellaan on suora vaikutus oppiaineiden kykyyn tehdä tutkimusta ja tarjota opetusta.

Jufo vaikuttaa myös Turun yliopistoon

JULKAISUFOORUMIA (Jufo) laadittaessa Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) korosti, että luokitusta ei tulisi käyttää yliopistojen sisäiseen rahanjakoon tai yksittäisten tutkijoiden arviointiin. Toisin kävi.

Turun yliopiston vuotuinen budjetti on noin 262 miljoonaa euroa, josta 13 prosenttia opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) myöntää suoraan Jufo-luokituksen mukaan (vuoden 2015 budjetti).

Kaksi kolmasosaa budjetista muodostuu puolestaan ministeriön myöntämästä perusrahoituksesta. Yliopisto saa perusrahoituksen ilman korvamerkintöjä, mutta summa muodostuu yksittäisten tieteenalojen suoritusten eli valmistuneiden tutkintojen ja tehdyn tutkimuksen perusteella.

Käytännössä yliopistot seuraavat tieteenalojen suoriutumista Jufon pohjalta ja jakavat perusrahoitusta tiedekuntiin osin sen mukaan. Näin on myös Turussa.

Rahanjakomallin aiheuttama muutos tiedekunnan rahoitukseen saa kuitenkin olla korkeintaan kaksi prosenttia vuodessa. Silti päätös sisäisestä rahanjaosta on iso, koska tieteenteon tavat eroavat aloittain. Lisäksi tiedekunnissa on vaihtelevia käytäntöjä rahan jakamisesta eteenpäin laitoksille ja oppiaineille.

Tutkijoiden arkeen Jufo-luokituksen muutokset luovat epävarmuutta.

”Kun muutos rahoitusmallissa tuli, henkilökunta alkoi spekuloida sillä, miten tämä vaikuttaa rahanjakoon. Kyllä se jyskyttää takaraivossa”, yleisen historian apulaisprofessori Kirsi Salonen sanoo.

MYÖS TOINEN TSV:n antamista ohjeistuksista on pettänyt; Salosen mukaan oppiaineet ovat itsenäisesti alkaneet kiinnittää rekrytoinneissa huomiota siihen, minkä Jufo-luokan julkaisuissa työnhakijat ovat julkaisseet.

Jufon ja muiden rahanjakoperiaatteiden käyttäminen tiedekuntien rahoituksen määrittämiseen on yliopistoille houkuttelevaa, koska yliopistot saavat itsekin rahoituksensa mallin mukaan. TSV korostaa tosin yhä, että järjestelmä luotiin nimenomaan suurten tutkimusmäärien analysointiin, eikä se toimi yksittäisten yksiköiden tai tutkijoiden arviointiin.

TSV:n intendentti Janne Pölönen toivoo, että yliopistot muistaisivat rajoitteen Jufoa soveltaessaan. Hänen mukaansa järjestelmän käyttö viittaa kuitenkin siihen, että erilaisille arviointiperusteille on kysyntää.

”Luokituksen käyttöä ei ehkä voida estää, elleivät yliopistot sovi siitä keskenään”, Pölönen pohtii.

Julkaisufoorumi

  • Jufo on luokittelujärjestelmä, joka arvioi yliopistojen tuottamaa tutkimusta
  • Arviot tehdään sen perusteella, minkä tasoisissa julkaisukanavissa tutkimusta julkaistaan
  • Julkaisukanavat jaetaan neljään eri tasoon, joiden rahoituksessa on suurimmillaan 40-kertainen ero
  • Alojen välillä on eroja siinä, miten helposti tai vaikeasti Jufo-pisteitä saa
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää 13 prosenttia yliopistojen perusrahoituksesta Jufon perusteella