Kolumni
24.03.2017

Yliseksualisoitunut rappioyhteiskunta

Teksti:
Artemis Kelosaari

Paljas pinta on herättänyt närkästystä vuosikausia. Kyllä ennen vanhaan likainen seksuaalisuus ymmärrettiin lakaista makuuhuoneen oven taakse – ymmärrettiinhän?

MUSTAAN NAHKAAN pukeutunut lihaksikas mies poseeraa vihjailevasti kahvipaketin kyljessä. 2010-luvulla homoeroottinen taide kelpaa lakanoiden ja kangaskassien kaltaisten käyttöesineiden koristeeksi, kuten Tom of Finland todistaa.

Jo aikaisemmin arkea helpottavia pikkutavaroita sytkäreistä pyyhkeisiin on saanut naisvartaloiden kuvilla varustettuina. Silloin ostajaksi on tosin kaavailtu heteromiestä.

SILTI Tom of Finland – samoin kuin paljaan pinnan täyttämät mainokset, alusvaatteissa esiintyvät pop-tähtöset ja muut vastaavat ilmiöt – on nostattanut mielenkiintoisen väitteen. Länsimainen kulttuuri on kuulemma yliseksualisoitunut.

Harvemmin kuitenkaan määritellään, mikä olisi sopiva määrä seksuaalista ilmaisua tai milloin tällainen oikeaoppisuuden aikakausi olisi vallinnut.

KÄVISIKÖ MITTATIKUKSI vaikkapa antiikin Kreikka, tuo länsimaisen sivistyksen alkukehto? Viiniruukuissa ja lautasissa kuvattiin alastomia miesvartaloita, jopa miehiä avoimesti parittelemassa joko keskenään tai naisten kanssa – mytologia tarjosi aina aiheita.

Roomalaiset eivät jääneet toiseksi; he koristelivat asuintalojensa seinät avoimen eroottisin maalauksin, ja seksityö oli luonteva osa yhteiskuntaa myyjän tai asiakkaan sukupuolista riippumatta.

Renessanssin kuvataide ja kirjallisuus oli täynnä seksuaalisia piiloviittauksia, ja 1800-luvun lopulta alkaen vähäpukeinen naisruumis on ollut mitä olennaisin ornamentti niin taiteessa kuin mainonnassakin.

JULKISEN seksuaalisuuden kuvastoa – myös Tom of Finlandia – voi tietenkin kritisoida muun muassa tiukoista normeista sen suhteen, millaisilla kehoilla ja haluilla on oikeus näkyä. Osoituksena kulttuurimme rappeutumisesta sitä on silti vaikea pitää.

Artemis Kelosaari 

Kirjoittaja on toimittaja, kirjallisuuskriitikko ja FM, jonka pian ilmestyvä historiallinen esikoisromaani on yliladattu miestenvälisellä seksillä.

Lue lisää

Pidetään homma aitona

Kirjailijoiden keskinäinen nokittelu on osoitus siitä, että kaunokirjallisuus voi olla kilpailulaji siinä missä räppikin. (1/2017)

Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian. (2/2017)

Nyhtöpettua katovuosien vatsoihin

Ennen viime vuosien kasvisruokavillitystä liha sai rauhassa kölliä suomalaisten lautasella. Silloin harvoin, kun sitä oli. (4/2017)