Kampus
27.02.2017

Tummaa ja miesvoittoista – Turun yliopiston taidekokoelma muuttuu hitaasti

Teksti & Kuvat:
Nella Keski-Oja
Grafiikat:
Nella Keski-Oja
  • Turun yliopiston taidekokoelmaan kuuluvien teokset tekijän sukupuolen mukaan vuodesta 1900 eteenpäin. Taustalla Wäinö Aaltosen veistos Genius ohjaa nuoruutta (1961).

Turun yliopiston taidekokoelmaan kuuluu yli tuhat teosta. Missä viipyy värien kirjo?

Patsaita, kalligrafiaa, vedoksia, muotokuvia. Tekniikoiden ja taidesuuntien kirjo on laaja, mutta väriskaala tumma.

Tilasuunnittelu-yksikön suunnittelija Pauliina Karjalainen, miten Turun yliopiston taidekokoelmasta on tullut näin synkeä?

”Kokoelma on perua Aarne Ervin arkkitehtuurista. Yliopistonmäen päärakennukset ovat hänen suunnittelemiaan, ja taide on ’samaa sarjaa’ eli se on sovitettu arkkitehtuuriin.”

Yli tuhannen teoksen kokonaisuus kasvaa hankintojen ja lahjoitusten myötä, minkä lisäksi tiloihin sijoitetaan valtion taideteostoimikunnan teoksia 'ikuiseen lainaan'.

Yliopiston kokoelmaa ei ole luotu tietoisesti saati kartutettu järjestelmällisesti. Yliopiston kaltaiselle taholle epäyhtenäisyys on tyypillistä.

”Luonteensa vuoksi kokoelma ei ole herkkä reagoimaan ja hankkimaan nykytaidetta”, taidehistorian lehtori Lars Saari kertoo.

Lehtori muistuttaa, että kaikki kokoelmat ovat aina jollain tavalla puutteellisia: edes isoilla museoilla ei ole universaalia kokonaisuutta.

 

KUN KYSYN Pauliina Karjalaiselta, miten opiskelijat näkyvät kokoelman teoksissa, vastaus on lyhyt: ”He eivät näy.”

Yliopiston kokoelman vanhimmat teokset ovat 1800-luvulta, uusimmat 2010-luvulta. Viiteen vuoteen kokoelma ei ole juuri karttunut, koska sille etsittiin uutta hoitajaa.

Karjalainen sai kokoelman vastuulleen viime vuonna. Nyt hän haluaa teosjoukkoon lisää väriä ja opiskelijoiden jälkeä.

”Meiltä pyydetään yllättävän paljon taidetta, kun uusia rakennuksia valmistuu. Yleensä niihin toivotaan jotain iloista.”

Kaikkia teoksia tai rakennuksia ei voi uudistaa yhtä aikaa, minkä lisäksi töiden on istuttava ympäristöönsä. Karjalaisen mukaan esimerkiksi päärakennukseen ei sovi kovin abstrakti teos.

”Ideoita on, kun ne kerkiäisi toteuttaa!”

Seuraavaksi uutta saa tiloihinsa Varissuolla sijaitseva Turun normaalikoulu, joka avautui tammikuussa peruskorjauksen jälkeen. Koulu toimii opettajaopiskelijoiden opetuskouluna.

”Koulua varten voisi järjestää taidekilpailun. Olisi kiva, että rakennuksen ja taiteen välillä olisi yhtymäkohtia.”

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Lars Saaren mukaan yliopistolla on muutamia ”tosi hienoja julkisia veistoksia”. Yksi niistä on Yliopistonmäellä seisova Harry Kivijärven musta graniittipatsas Runeberg, Lönnrot, Snellman (1968): ”Kaikki herrat tulivat opiskelemaan Turun Akatemiaan samana vuonna. Omana opiskeluaikana tuli öiseen aikaan kiipeiltyä jalustalle.”

PIRSKAHDUKSIA NYKYTAITEESTA voi jo nyt ihastella esimerkiksi lehtori Lars Saaren työpaikalla Sirkkalan kasarmilla. Kun sen saneeraus valmistui ja oppiaineet muuttivat taloon vuonna 2012, Saari ja arkkitehti Mari Sonntag hankkivat seinille saman aikakauden teoksia valtion kokoelmasta.

Mediatutkimuksen opiskelijoita huvittavat Juha van Ingenin Space Invaders -peiliteokset sekä Jaakko Tornbergin vanhoista kovalevyistä ja lelukrääsästä luotu Robotti. Taidehistorioitsijat ihmettelevät Anne Meskanen-Baarmanin käsi-käsilaukkuteosta Käsitöitä sekä taidemaalari Heikki Marilan ja kuvataitelija Saara Ekströmin kukka-aiheita, joissa heleät pastillit tekevät säröjä synkkään värimaisemaan.

”Opiskelijoista monet tekevät opinnäytetöitä nykytaiteesta. Nykytaide on ilman muuta kiinnostavin alue”, Saari sanoo.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Yksityiskohta Jaakko Tornbergin teoksesta Robotti.

Yliopiston kokoelmista on julkaistu yksi teos Silmin nähden. Taideteoksia Turun yliopiston arkkitehtuurista (1997).

”Åbo Akademilla on hienot kokoelmat, joissa on syvyyttä ja laajuutta. Taidetta on esillä esimerkiksi Piispankadulla sijaitsevassa Ett Hem -museossa”, Saari vinkkaa.

 

Miestaide jyllää, nykytaide tasoittaa kenttää

Valtaosa yliopiston teoksista on miestaiteilijoiden tekemiä. Suunnittelija Pauliina Karjalaisen mukaan taidehankinnoissa ei ole pohdittu tasa-arvokysymyksiä:

”Minulle valinta on kiinni siitä, mitä teos pitää sisällään. Näihin asioihin voisi kiinnittää jatkossa huomiota, ei se ole poissuljettua.”

Karjalainen huomauttaa, että tekijöiden sukupuolijakauma riippuu osaltaan siitä, millaisia lahjoituksia tai sijoituspyyntöjä yliopisto saa.

Vääristymä on kuitenkin korjaantumassa.

”Nykytaiteen kentällä naiset ovat vähintään yhtä vahvoilla kuin miehet”, taidehistorian lehtori Lars Saari kertoo.

Yliopistossa taiteilija saa teoksensa esille näkyvälle paikalle ja pitkäksi aikaa.

 

Lue lisää:

Miltä muraalien Ylioppilaskylä voisi näyttää?

Muraalit ovat yleistymässä Suomen kaupunkikuvassa nopeasti. Saadaanko niitä myös Ylioppilaskylään? Pyysimme taiteilijoita visioimaan seinämaalausten Yo-kylää. (2/2017)

Aistit pysäyttävät yksilön

Taide on syrjäyttänyt kaljakarsinat nykyaikaisen festivaalikokemuksen ytimessä. Maantieteen opiskelijasta tuottajaksi päätynyt Maria Junno tietää, miten rakennetaan kokonaisuus, joka saa kiireisen juhlijan herkistymään. (8/2016)

Ei meillä, mutta muualla

Taiteilija Anna Jensen vie taidetta sinne, minne sen ei ajatella kuuluvan: lähiöihin. (3/2016)

Tavallinen maalari

Kuvataiteilija Heikki Marila maalasi itsensä suomalaisen nykytaiteen huipulle kukkateoksillaan. Viime aikoina työhuoneella on syntynyt räjähtävällä tyylillä toteutettuja uskonnollisia kuvia. (5/2015)