Kampus
11.05.2015

Duaalimalli on kuollut, kauan eläköön duaalimalli!

Teksti:
Heikki Isotalo
Kuvat:
Konsta Hormia

Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja patistellaan yhteistyöhön. Purkupuheista huolimatta kahtiajako yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin ei ole katoamassa mihinkään.

”Duaalimalli”. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa kuvaavaksi hallintojargoniksi sana herättää yllättävän paljon tunteita.

Lähdetään liikkeelle perusasioista. Suomessa on kahdentyyppisiä korkeakouluja: yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, joilla molemmilla on oma lainsäädäntönsä. Tätä kahtiajakoa kutsutaan duaalimalliksi. Näitä kahta korkeakoulua erottaa lainsäädännön lisäksi huima kuilu asenteissa. Lähes jokainen
yliopisto-opiskelija lienee joskus kuullut suositun juomalaulun, jossa lauletaan ”ammatti-surkeakoulussa” opiskelevista ”jostain vitun tradenomeista”.

Opetusministeriö ehdotti marraskuussa ”korkeakoulujen yhteistyön ja yhteisten organisaatioiden luomista rajoittavan lainsäädännön” purkamista. Esitys nousi otsikkoihin, ja opetusministeri Krista Kiuru (sd.) kommentoi Helsingin Sanomissa (30.1.2015): ”Duaalimallin purkamisella tai kehittämisellä voidaan saada merkittäviä säästöjä. En pidä tarkoituksenmukaisena, että amk:t ja yliopistot pidetään erillään.”

Yliopistoväki tuohtui, sosiaalinen media räjähti ja julkinen keskustelu juuttui jankkaamiseen duaalimallin puolesta tai vastaan.

Eduskuntavaalit ovat takana, ja uudella vaalikaudella on ratkaisun paikka. Ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen kysymys, mitä itse asiassa on tarkoitus ratkaista.

 

Opistoista kohti yliopistoja

Miksi duaalimallista ylipäätään keskustellaan, ja miksi asiallinen keskustelu aiheesta ei ota onnistuakseen? Vastausta varten on palattava 1990-luvun taitteeseen, jolloin maamme modernisoitui sellaisella vauhdilla, että Ismo Alanko lauloi ”Suomen pudonneen puusta”.

Vielä 1990-luvulle asti vain yliopistot olivat korkeimman koulutuksen tarjoajia. Yliopistojen hakijasuman purkamiseksi ja opintoaikojen nopeuttamiseksi Esko Ahon (kesk.) hallitus päätti perustaa ammattikorkeakoulut, jotka muodostettiin pitkälti entisiä opistoja yhdistämällä. Duaalimalli oli syntynyt.

Yliopistoissa on perinteisesti suhtauduttu ammattikorkeakoululaitokseen penseästi. Ammattikorkeakoulutuksen on nähty aiheuttavan inflaatiota korkeakoulutukselle ja kilpailevan samoista niukoista resursseista. Viimeistään englanninkielisen “University of Applied Sciences”-nimityksen käyttöönotto on herättänyt kummastusta – eiväthän kysymyksessä ole oikeat yliopistot, eikä niissä tehdä ainakaan tiedettä!

Ammattikorkeakoulut ovat hitaasti mutta vääjäämättä kasvaneet yliopistolaitokseen kiinni. Vaikka yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ydintehtävät ovat pysyneet erillään, on monien alojen kohdalla ero jo hämärtynyt. Näin on käynyt esimerkiksi teknillisten ja kaupallisten alojen kohdalla.

Suurisuuntaisimpia suunnitelmia laaditaan tällä hetkellä Tampereella, jossa selvitetään Tampereen yliopiston, teknillisen korkeakoulun sekä ammattikorkeakoulun yhdistämistä yhdeksi korkeakouluksi. Yhdistäminen ei olisi nykylainsäädännön perusteella mahdollista.

 

Keskustan norminpurkutalkoot

Keskusta linjasi vaalien alla tarvetta mahdollisuudelle yhdistää korkeakoulujen hallinto-, kiinteistö- ja tukipalveluja. Vaaliohjelma penäsi yleisellä tasolla koulutuksen ”byrokratian” ja ”turhien normien” karsintaa. Onko keskusta aikeissa nostaa pyhän lehmän jalustaltaan?

”Keskustalla ei ole halua käynnistää radikaalia duaalimallin remonttia”, rauhoittelee keskustan poliittinen sihteeri Jirka Hakala.

”Korkeakoulu on yhtä kuin opetus ja tutkimus. On toinen kysymys, miten niiden puitteet rakennetaan. Yhteistyö tilojen, tukipalveluiden tai muiden oheistoimintojen suhteen ei särje duaalimallia. Lähtökohtana tulee jatkossakin olla se, että opetus ja tutkimus pysyvät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä erillään.”

Mitä lainsäädännölliset esteet oikeastaan siis tarkoittavat?

”Esimerkiksi yhteisen kieltenopetuksen järjestäminen ei ole mahdollista, vaikka paikallisesti haluttaisiin näin järjestää”, Hakala vastaa.

Hakala katsoo, että nykylainsäädännön sijaan suurempi ongelma on paikallisen tahtotilan puutteessa. Korkeakoulujen lähentymistä on kuitenkin tapahtunut.

”Lappeenrannassa on saavutettu joka vuosi miljoonasäästöt sillä, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun kiinteistöpuoli on yhdistetty. Vielä viitisen vuotta sitten ajatus siitä, että ammattikorkeakoulu- ja yliopistoväki kulkisivat samasta ovesta, oli ihan mahdoton.”

Perussuomalaisten koulutuspoliittiset linjaukset ovat varsin suoraviivaisia. Yliopistoja on kehitettävä ”sivistysyliopistomallin perusteella” ja ”duaalimalli on säilytettävä”. Ovatko puolueet siis eri mieltä?

”Tiedeyliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on erilainen tehtävä. Yhteistyötä voisi lisätä hyvinkin monilla eri tasoilla, esimerkiksi yhteisten opintokokonaisuuksien tai opintojen hyväksiluvun osalta. Tukitoimintojen osalta yhteistyön tiivistäminen on mahdollista ja mielekästä”, kansanedustaja Kimmo Kivelä (ps.) vastaa.

“Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä ei saisi olla palomuuria”, Kivelä jatkaa.

Retorisista eroista huolimatta kaksi suurinta puoluetta ovat käytännössä yksituumaisia.

 

Pilarit ovat yhä pystyssä

Ehkä oikea kysymys ei olekaan, kuka kannattaa tai vastustaa duaalimallia. Oikea kysymys on, mitä duaalimalli tarkoittaa.

”Koko duaalimallin voisi unohtaa käsitteenä”, huokaa Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Tapio Heiskari.

”Kun puhutaan duaalimallista, se ymmärretään eri tavoin ja seuraa kummallisia ristiriitoja”, Heiskari jatkaa.

”Järjestelmänä duaalimalli ei ole viallinen.”

Duaalimallin kuoppaamisesta voi puhua vasta silloin, kun yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat siinä määrin sulautuneet yhteen, ettei niitä pysty ulkopuolisen silmin erottamaan toisistaan.

”Jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, vaikuttaisi siltä, että duaalimalli olisi murrettu”, Heiskari toteaa.

“Olemmeko kohta tilanteessa, jossa ilman kiirettä hivuttamalla duaalimalli suli pois ja katosi?” pohtii kansanedustaja Kivelä.

Onko jako siis vääjäämättä tulossa tiensä päähän?

”Mikä on se fataali kehityskulku, johon ihmiset eivät pystyisi vaikuttamaan?” kysyy Akavan koulutuspoliittinen asiantuntija Ida Mielityinen.

”Kautta linjan on jaettu näkemys, että tarvitaan eri tutkintoprofiilien osaamista”, Mielityinen jatkaa. Kahden tasavertaisen pilarin varaan rakentuvalla korkeakoulujärjestelmällä on yhä yhteiskunnallinen tilauksensa. Sekä akateemisille että ammatillisille korkeakoulututkinnoille on tarvetta työelämässä.

”On hirveän vaikea nähdä, että tehtäisiin jonkinlainen kokeilulainsäädäntö, koska meillä tulisi olla yhtenäinen kansallinen korkeakoulu- ja tutkintojärjestelmä. Todennäköisesti Tampereella joudutaan tämän vuoksi osin muuttamaan suunnitelmia”, Mielityinen pohtii tulevan vaalikauden suhteen.

”Monet puhuvat duaalimallin terävöittämisestä ja profiilien vankentamisesta. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Duaalimalli voidaan purkaa tai säilyttää, ja toivon mukaan ratkaisu tehdään harkiten”, Heiskari korostaa.

Ristiriidat duaalimallin suhteen ovat pikemminkin lieventymässä kuin kasvamassa.

”Keskustelu alkaa monella taholla yhtenäistyä. Enemmän puhutaan lainsäädännön esteiden poistamisesta kuin itse duaalimallin räjäyttämisestä”, Heiskari toteaa.

Yliopisto-opiskeijan ei ole vieläkään syytä pelätä, että kaikista meistä tulee ”jotain vitun tradenomeja”, kuten juomalaulussa rallatetaan. Duaalimallista ei olla luopumassa. Laulun asenteesta kylläkin.

Juttua varten haastateltiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen toiminnanjohtajaa Riitta Rissasta