Henkilö
07.05.2014

Itsensä näköinen yrittäjä

Teksti:
Aura Nikkilä
Kuvat:
Niko Rakkolainen

Marjo Granlund on vuodesta 2007 lähtien pyörittänyt kuvitusalan agentuuria. Vaikka Granlundin suku on täynnä yrittäjiä, opiskeluaikoinaan hän ei vielä ajatellut itse sellaiseksi ryhtyvänsä.

 

 

Helsingin Jätkäsaaressa, vanhassa makasiinirakennuksessa keskellä kiivaasti rakentuvaa uutta asuinaluetta sijaitsee Napa Illustrationsin toimisto. Kuvitusagentuuri työllistää tällä hetkellä Marjo Granlundin lisäksi yhden työntekijän ja harjoittelijan. Napan listoilla on19 kuvittajaa – muiden muassa vuoden 2013 graafikoksi valittu Kasper Strömman sekä Puupäähattu-palkinnon vastikään saanut sarjakuvataiteilija Terhi Ekebom.

Alun perin Vihdistä kotoisin oleva Granlund opiskeli vuosituhannen vaihteessa Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa. Yliopistossa vierähti lopulta kymmenen vuotta, sillä Granlund puuhasi opintojen ohella paljon muutakin.

”Vuonna 2000 kävelin sisään Titanik-galleriaan juuri, kun siellä oli joku yleisötapahtuma. Hertta Kiiski oli koiriensa kanssa vetämässä opastusta, ja olin tosi vaikuttunut.” Kiisken esimerkistä Granlund liittyi Titanikin kannatusyhdistykseen.

Yhdistyksen toiminta oli aiemmin keskittynyt pelkästään rahankeruuseen. ”Meillä ei kuitenkaan ollut kiinnostusta järjestää mitään tanssiaisia, joten me ruvettiin tekemään työtä, tuotiin meidän työpanoksella se kannatus gallerialle.”

Yhdistyksen nimi muutettiin Kelluke ry:ksi. Se uudisti esimerkiksi taiteilijoiden työhuoneet yleisölle avaavan Kulkulupa-tapahtuman, joka järjestetään yhä syksyisin.

Toimittuaan Kellukkeessa kolmisen vuotta Granlund ja Kiiski päättivät perustaa oman gallerian.  Ryhmä nuoria naisia laittoi pystyyn Suunnitelma B ry:n vuonna 2004, ja ensimmäinen näyttely pidettiin saman vuoden syksynä Rauhankadulla vanhassa autohallissa.

Seuraavana vuonna Suunnitelma B löysi vakituisen näyttelytilan Aninkaistenmäestä, jossa yhdistyksen pyörittämä B-galleria edelleen toimii. Uudelle, vielä tuntemattomalle toimijalle ei apurahaa heti herunut. ”Kyllä mä sen jälkikäteen ymmärrän, että täytyy olla jotain näyttöä. Me ei kuitenkaan lannistuttu, vaan ajateltiin, että perkele näytetään sitten”, Granlund naurahtaa.

Rahoitusta yhdistyksen toiminnalle hankittiin esimerkiksi sponsoroinnin kautta. Palkkaa Granlund ei missään vaiheessa työstään saanut. ”Tein Päiväkoti-baarissa duunia yöt ja päivisin pyöritin galleriaa.”

Turun pienuus alkoi vähitellen ahdistaa. ”Mulla oli aina vähän jalka Helsinkiin päin tulossa”, Granlund myöntää. ”On Turussa kyllä hitosti hyvääkin. Siellä jutuille sai paljon enemmän huomiota, ja asiat etenivät nopeammin. Helsingissä on paljon enemmän kilpailua.”

Omaa reittiä

Gradunsa Marjo Granlund kirjoitti taidesarjakuvasta. Valmistuttuaan vuonna 2006 hän sai töitä Jenni Ropen pyörittämästä Napa Books -sarjakuvakustantamosta. Ajatus kuvitusagentuurin perustamisesta syntyi kuvittajien tarpeesta saada joku hoitamaan taiteellisen työskentelyn kannalta epäolennaiset tehtävät.

”Mä olin hirveän otettu, kun he kysyivät mua siihen. Nukuin yhden yön yli, ja sitten olin että jes, totta kai!”

Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen: ”Mitä mä olin opiskellut yliopistossa, miten olin tutustunut sarjakuvan ja kuvituksen alaan graduni kautta ja hommissa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla sekä toiminta Kellukkeessa ja B-gallerissa, kaikki oli johtanut tähän!”

Napa oli ollut olemassa jo vuodesta 1997, ensin sarjakuva-antologiana ja myöhemmin kustantamona ja galleriana. Kuvitusagentuuri linkittyi helposti muiden toimintojen jatkoksi. ”Olin sillä tavalla etuoikeutettu, että Napa oli valmiiksi alalla tunnettu nimi, ja tekijöiden ydinryhmä oli jo valmiina.”

Vaikkei Granlund vielä opiskellessaan kuvitellut ryhtyvänsä yrittäjäksi, se ei lopulta ollut suuri yllätys. ”Mun suku on täynnä yrittäjiä, ja jälkiviisaana voin todeta, että olen ihan opinnoista lähtien tehnyt töitä kuin yrittäjä”, hän sanoo.

”Mutta en mä olisi tässä, jos en olisi aktiivisesti häärännyt koko ajan jotain opintojen ohessa.”

Granlund kuitenkin toteaa, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mitenkään suunniteltua. ”Jos se olisi ollut suunnitelmissa, olisin varmaan tullut jotain eri reittiä tähän pisteeseen. Mutta olen tullut omaa reittiäni, ja siksi musta on tullut omannäköiseni yrittäjä.”

Granlund uskoo, että humanistitausta näkyy hänen työskentelyssään. ”Tietynlainen tapa ajatella on tärkein asia, jonka yliopisto mulle opetti. Sieltä sai kyvyn hallita kokonaisuuksia, etsiä tietoa ja erottaa olennainen epäolennaisesta.”

Myöhemmin hän on täydentänyt koulutustaan muun muassa avoimen yliopiston markkinointikurssilla. ”Mutta kyllä kantapää on ollut mun tärkein opettaja.”

Kuvittajien ääntä vahvistamassa

”Suomessa on ollut hyviä piirtäjiä ja kuvittajia kautta aikojen. Silloin kun agentuuri perustettiin, ammattikunta oli jo vakiintunut. Sen takia aluksi jotkut kyselivät, että kuka hitto sä siinä välissä olet”, Marjo Granlund kertoo.

Aiemmin kuvitusmaailmassa asiakkaat määräsivät pitkälti sen, millä ehdoilla ja mihin hintaan töitä tehtiin. Granlundin mukaan agentuurien myötä kuvittajien ääni on voimistunut.

Tällä hetkellä kuvitusalaa vavisuttaa koko mediakentän murros, joka näkyy isojen lehtitalojen avustajasopimuksissa. ”Mä neuvottelen työkseni kuvitusten hinnoista julkaisuoikeuksien mukaan, ja jos pitää myydä sillä vanhalla kertajulkaisun hinnalla kaikki oikeudet, niin ei onnistu”, Granlund napauttaa.

Toisaalta häneltä löytyy myös ymmärrystä kustannuspuolta kohtaan. ”Niiden pitäisi pystyä tarjoamaan kuluttajalle se sama tuote niin hemmetin montaa väylää pitkin, eikä sähköiseltä puolelta kuitenkaan mitään rahaa saa.”

Sopimusten tekeminen onkin olennainen osa Granlundin työtä. ”Tekijänoikeuslaki on tullut tutuksi vuosien varrella. Välillä mietin, että olisiko pitänytkin opiskella oikeustiedettä”, hän naurahtaa. ”Paljon on sellaista perustyötä, eli neuvottelen hintoja, olen yhteydessä meidän tekijöihin ja teen viestintää.”

Yrittäjälle voi olla vaikeaa erottaa työ vapaa-ajasta, mutta Granlundilta se onnistuu. ”Agentuuri henkilöityy tosi paljon muhun, ja helposti ihmisten kanssa puhe kääntyy aina siihen”, Granlund sanoo ja näyttää käsivarteensa tatuoitua lyijykynää, samanlaista kuin Napan ensimmäisen kuvittajakatalogin kannessa.

”Tein kuitenkin jo alussa sen päätöksen, etten tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Ja kun mä olen kesälomalla, niin mä todellakin olen kesälomalla!”

Granlundille yrittäjyydessä hienointa on vapaus. ”En osaa kuvitella, että olisin jollain muulla duunissa. Miinuksena on sitten se iso vastuu.”

Hänen mielestään yrittäjyys vaatii tietynlaista luonnetta. ”Aina tulee vastatuulta. Jos vaikka talouden kanssa tulee haastetta, niin ei sitä jaksa, jos ei oikeasti usko siihen juttuun, jonka parissa yrittää.”

Granlund uskoo pysyvänsä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka. ”En vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä ne tekijät on se ydin, se mihin mä uskon kaikista eniten. Mä teen tätä ihmisten takia.”

Pesunkestävä humanisti siis.